Rodut

Luonteenpiirteet

Kerrynterrieri on ihmisystävällinen, iloinen ja toimelias koira, joka sopeutuu sekä kaupunki- että maalaiselämään ja viihtyy niin lapsiperheessä kuin yksinäisen kaverinakin. Se on uskollinen ja valpas seuralainen, joka säilyy iloisena ja leikkisänä pitkään. Kerry on älykäs, se oppii helposti ja sillä on suuri halu miellyttää isäntäänsä – se on kuitenkin terrieri ja se osaa olla välillä jääräpäinenkin.
Vehnäterrieri on hyväluonteinen, eloisa ja älykäs. Se kiintyy omistajaansa ollen tälle uskollinen ja luotettava ystävä. Vehnä on puolustustahtoinen olematta hyökkäävä. Rotu sopeutuu erinomaisesti tämänpäivän elämään; se on leikkisä, mutta myös kärsivällinen ja rauhallinen. Oikeanlaisella ohjauksella vehnäterrieri on yhteistyöhaluinen ja johtajaansa kunnioittava koira, vaikka se onkin joskus terrierimäisen jääräpäinen.

Ulkonäkö

Kerryt ja vehnät ovat keskikokoisia (säkäkorkeus n. 45–50 cm), vankkarakenteinen ja korkeajalkaisia terriereitä.

Kerrynterrierin siniharmaa karvapeite erottaa sen täysin muista terriereistä. Pennut syntyvät mustina ja vaihtavat väriään iän myötä sinisiksi. Joillakin värinvaihtuminen alkaa jo pikkupentuna, kun taas toisilla se antaa odottaa aina 3-vuotiaaksi asti. Kerrynterrierin karva on pehmeää, silkkistä ja laineikasta, sävyltään syvästä grafiitinharmaasta aina hopeaan asti.
Vehnäterrieri on saanut rotunimensä värinsä perusteella. Sallittuja ovat kaikki sävyt vaaleasta vehnänväristä kullanpunaiseen vivahteeseen. Pennut eivät synny väriltään ja karvanlaadultaan valmiina, vaan karvapeite muuttuu useita kertoja sekä väriltään että laadultaan ennen aikuistumista, ollen valmis kolmeen ikävuoteen mennessä. Aikuisen koiran karvapeitteen on runsas, pehmeän ja silkkisen tuntuinen ja se laskeutuu kyljissä ja jaloissa laineikkaana. Vehnän tulee olla hyvärakenteinen, voimakas ja sivusta katsottuna neliömäinen.

Turkinhoito ja trimmaus

Karva ei ole suuritöinen, mutta vaatii säännöllisen harjauksen pysyäkseen takuttomana. Pysyäkseen siistinä kerryt ja vehnät tarvitsevat pesun 4–6 viikon välein ja trimmauksen leikkaamalla vähintään kuusi kertaa vuodessa. Kotitrimmaus on helppo oppia itsekin, kun puolestaan näyttelytrimmaus ennen näyttelyä vaatii enemmän taitoa ja harjoittelua.

Ikä ja terveys

Kerrynterrierit ovat suhteellisen pitkäikäisiä ja terveitä koiria. Ne säilyttävät iloisuutensa ja aktiivisuutensa – veteraani-ikäistä kerryäkin voi erehtyä pitämään nuorena koirana!

Terveystilanne rodussa on hyvä eikä perinnöllisiä tai rodulle tyypillisiä vikoja tai sairauksia juurikaan ilmene. Rodussa on tavattu perinnöllistä pikkuaivojen kehityshäiriötä (PNA/CMSD), joka johtaa kuolemaan jo pentuiällä. Jonkin verran ilmenee lieviä tai keskivaikeita lonkkaniveldysplasiatapauksia, jotka eivät normaalisti vaikuta kerryn kokoisen koiran elämään. Kerrynterriereillä esiintyy myös jonkin verran muita rotuja yleisemmin kasvaimia.

Rotujärjestön jalostusohjesääntö suosittaa kasvattajia lonkkakuvauttamaan sekä silmäpeilauttamaan siitokseen käytettävät koirat. Samoin jalostusohjesääntö antaa ohjeet PNA-linjaisten koirien jalostuskäytöstä.

Vehnäterrieri on suhteellisen pitkäikäinen ja terve. Se elää yleensä 12–14-vuotiaaksi.
Kuten useimmilla muillakin roduilla, esiintyy myös vehnäterriereillä perinnöllisiä sairauksia. Kuolemaan johtava perinnöllinen munuaisvika (FN eli PNP) ilmenee yleensä 3 kk–3 v-koiralla, puhjeten joskus kuitenkin vasta kuuden vuoden iässä. Tunnettuja sairauden kantajia ei käytetä jalostukseen.

Uudempina sairauksina ovat esiin tulleet proteiinikatosairaudet PLE (proteiinikato suoliston kautta) ja PLN (proteiinikato munuaisten kautta). Lonkkaniveldysplasiaa on vehnäterriereillä todettu vain vähän, eivätkä lievät lonkkadysplasian asteet hankaloita vehnän kokoisen koiran normaalia elämää.

Silmän verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta on tavattu muutamilla rodun edustajilla. Samoin nivustyrää sekä virtsateiden ja sukupuolielinten epämuodostumia on tavattu. Suhteellisen yleisesti tuntuu esiintyvän myös kutinaa tai suolistovaivoja aiheuttavaa allergiaa tai atopiaa.

Rotujärjestönä Kerry- ja vehnäterrierikerho pyrkii ohjaamaan jalostusta terveisiin vehnäterriereihin mm. jalostuksen tavoiteohjelman avulla. Kasvattajia kehotetaan tutkituttamaan jalostusyksilöt lonkkakuvaamalla ja silmäpeilaamalla ne sekä ottamaan veri- ja virtsakokeet munuaisvian varalta.

Allergia

K&V-Kerho on usein törmännyt valitettavan tiukassa olevaan harhaluuloon, jonka mukaan kerryt ja vehnät olisivat ns. "allergiaystävällisiä rotuja". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan myös ne voivat aiheuttaa allergiaa!

Vaikka roduillamme ei ole varsinaista karvanlahtöä, niin se ei silti tarkoita sitä, että koira ei allergisoisi. Koiran epiteeli (hilse) ja eritteet (mm. virtsa ja sylki) aiheuttavat allergiaa, joka voi myös muuttua pahentuessaan astmaksi. Näin ollen kannattaa harkita tarkoin koiran ottoa, jos perheessä on viitteitä koira-allergiasta. Koirasta luopuminen ei ole ikinä helppoa!

Irlantilainen alkuperä

Irlantilaisilla talonpojilla, jotka olivat köyhiä ja joilla ei ollut oikeutta pitää hienoja ja arvokkaita metsästyskoiria, on vuosisatoja ollut koirinaan irlantilaisia terriereitä. Talonpojat tarvitsivat tällaisia "jokapaikan" koiria lampaiden ja karjan kokoamiseen, rottien ym. tuhoeläinten kurissapitämiseen, noutivatpa ne isännän ampuman riistan sekä toimivat talonvahteina.

Näiden irlantilaisten terriereiden alkuperä on hämärän peitossa, sillä kirjallisia viittauksia näihin koiriin löytyy vasta viime vuosisadan puolivälistä mutta niitä lienee ollut olemassa jo ainakin parin vuosisadan ajan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee onko niiden esi-isä englantilainen black and tan -terrieri, joka on sinne vuosisatoja sitten tuotu, vai onko vehnänvärinen terrieri punaisen ja sinisen sukulaisensa kantaisä? Viimeksi mainittua teoriaa tukee se, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kerrypentueisiin syntyi vehnänvärisiä pentuja.

Talonpoikien terrierit lisääntyivät lähinnä omatoimisesti ja "jalostuksen perusteita" olivat koirien kyky työskennellä ja taistella. Aikojen saatossa alueellisia eroja kuitenkin syntyi ja 1800-luvulla pehmeäturkkinen vehnänvärinen terrieri oli tavallinen Irlannin eteläisissä maakunnissa kuten mm. Munsterissä ja Corkissa. Maan läntisissä osissa, karun vuoristoisessa Kerryn maakunnassa esiintyi runsaimmin kuitenkin sinisen sävyisiä pehmeäturkkisia terriereitä, joiden sanotaan erään tarun mukaan saaneen alkunsa siitä, kun 1700-luvun lopulla venäläinen laiva haaksirikkoutui Tralee Bayn edustalla ja maihin ui tumma koira, joka sitten astui paikallisia vehnänvärisiä narttuja.

Varsinaisesti erillisinä rotuina molemmat tunnustettiin paljon myöhemmin kuin punainen sukulaisensa, irlanninterrieri. Kerrynterrieristä tuli varsin suosittu Irlannissa ja eräänlainen patrioottien maskotti sen jälkeen kun se oli julistettu Irlannin tasavallan kansalliskoiraksi.

Lisäksi niitä käytettiin sen ajan suosituissa koiratappeluissa, missä ne osoittautuivatkin hyviksi taistelijoiksi. Tämä kerrynterriereiden suosio sai aikaan sen, että niiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja niinpä vuonna 1922, jolloin Irlannin Kennelklubi IKC ensi kertaa niitä rekisteröi, oli rekisteröintimäärä niinkin huikea kuin 649 kpl eli enemmän kuin mitään muuta rotua!

Ensimmäisten klubien kesken kerrynterrierin nimestä taitettiin peistä; osa vastusti nimeä Kerry Blue Terrier sen perusteella, että rotu oli kehittynyt muissakin kuin Kerryn maakunnassa. Niinpä rotu tunnettiin vähän aikaa nimellä Irish Blue Terrier, mutta Kerry Blue Terrier jäi kuitenkin käyttöön Englannin Kennel Clubin jatkettua nimen käyttöä.

Englantilaiset ihastuivat kerrynterrieriin vuoden 1916 Killarneyn näyttelyssä ja rodun varsinainen jalostustyö onkin tapahtunut Englannin puolella.

Vehnäterrieri virallistettiin omaksi rodukseen viimeisenä näistä irlantilaisista terriereistä. Irish Wheaten Terrier Club perustettiin vuonna 1934 ja se teki paljon työtä jotta IKC tunnustaisi rodun. Tämä tapahtuikin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1937, kun rodun nimenä alettiin käyttää Softcoated Wheaten Terrier nimen Irish Wheaten Terrier sijaan.

Vehnäterrieri osoitti myös olevansa todellinen työtätekevä terrieri saatuaan vuonna 1937 osallistumisoikeuden terriereiden metsästyskokeisiin. Vehnät nimittäin ottivat monia arvokkaita voittoja muiden nenän edestä osoittamalla olevansa metsästävien terriereiden kermaa Irlannissa - vain muutama kerry pystyi antamaan vastusta vehnille!

Rotujemme virallistamisen jälkeen ne ovat valloittaneet maailmaa ja niillä on ihailijoita maailman joka kolkassa. Ja miksipä ei olisi - ovathan ne koirina lähes täydellisiä!