Vehnäterrieri

PDF-tiedostoVehnäterrieri.pdf (23 kB)
Vehnäterrierin rotumääritelmä Suomen Kennelliitto
Juniori–ikäinen (9–15kk) vehnäterrieri
Aikuinen, irlantilaisturkkinen vehnäterrieri

 

Rotumääritelmä

Vehnäterrieri on vankka, keskikokoinen terrieri, joka on hyväluonteinen, eloisa ja toimelias. Se on luotettava ja uskollinen ystävä, joka sopeutuu erinomaisesti tämän päivän elämään.

"Vehnä" sopii mitä moninaisempaan toimintaan sekä luonteensa että kokonsa puolesta. Se onkin miellyttävä seurakoira, joka toimeliaana sopii aktiiviseksi harrastuskoiraksi agilityyn tai tottelevaisuuskoulutukseen.

Rodun historiaa

Vehnäterrieri on vanha irlantilainen rotu, jonka alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Kuitenkin jo 200 vuotta vanhoissa kirjoituksissa löytyy kuvauksia korkeajalkaisista, avoturkkisista vehnänvärisistä terriereistä, ja vanhoissa maalauksissa esiintyy hämmästyttävästi nykyisiä vehnäterriereitä muistuttavia koiria.

Aikoinaan nämä pehmeäturkkiset vehnänväriset terrierit olivat yleisiä eteläisessä Irlannissa, etenkin Corkin ja Munsterin maakunnissa, maalaistalojen vähäruokaisina yleiskoirina. Ne hoitivat vahti- ja palveluskoiran virkaa, olivat tarvittaessa metsästyskoiria sekä pitivät tuhoeläimet loitolla. Koiranharrastajien keskuudessa tämä vehnänvärinen terrieri ei tavallisuutensa vuoksi saanut suurta kiinnostusta osakseen. Viralliseksi roduksi vehnäterrieri hyväksyttiin kotimaassaan vasta vuonna 1937. Seuraavalla vuosikymmenellä naapurimaassa Englannissa alettiin kiinnostua vehnäterrieristä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 1960-luvulla, jolloin rotu sai jalansijaa Yhdysvalloissa. Rotu on sittemmin lisännyt suosiotaan räjähdysmäisesti Yhdysvalloissa ja mm. Ruotsissa.

Suomeen ensimmäinen vehnäterrieri saapui vuonna 1963. Ensimmäinen pentue syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Jäsenmäärät nousivat1980-luvun lopulla yli sadan, ja 1990-luvun jälkeen rekisteröintiluvut ovat vaihdelleet noin 150 ja 200 välillä.

Luonteenpiirteet

Vehnäterrieri on hyväluonteinen, eloisa ja älykäs. Se kiintyy omistajaansa ollen tälle uskollinen ja luotettava ystävä. Vehnä on puolustustahtoinen olematta hyökkäävä. Rotu sopeutuu erinomaisesti tämänpäivän elämään; se on leikkisä, mutta myös kärsivällinen ja rauhallinen.

Uroksen ja nartun luonteissa on hieman eroavaisuuksia, kuten myös eri yksilöiden luonteissa. Uros on yleensä narttua voimakastahtoisempi, nartun ollessa taas ailahtelevampi luonteeltaan. Oikeanlaisella ohjauksella vehnäterrieri on yhteistyöhaluinen ja johtajaansa kunnioittava koira, vaikka se onkin joskus terrierimäisen jääräpäinen.

Vehnäterrieri on toimelias ja aktiivinen koira, jolle pelkkä sohvalla makoilu ei sovi ja se nauttii lenkkeilyn lisäksi virikkeitä antavasta toiminnasta, kuten agilitystä tai tottelevaisuuskoulutuksesta. Luonteesta kertonee sekin, että Ruotsin kennelliitto valitsi vuoden 1993 Urotekokoiraksi vehnäterrieri "Siggen" sen ansioista hoitotyössä toimimisesta.

Ulkonäkö

Vehnäterrieri on keskikokoinen koira, joka kuuluu korkeajalkaisiin terriereihin. Uroksen säkäkorkeuden tulee rotumääritelmän mukaan olla 46-48 cm ja painon 18-20,5kg. Nartut ovat hieman pienempiä ja kevyempiä. Vehnän tulee olla hyvärakenteinen, voimakas ja sivusta katsottuna neliömäinen.

Rotunimensä vehnäterrieri on saanut värinsä perusteella. Sallittuja ovat kaikki sävyt vaaleasta vehnänväristä kullanpunaiseen vivahteeseen. Pennut eivät synny väriltään ja karvanlaadultaan valmiina. Karvapeite muuttuu useita kertoja sekä väriltään että laadultaan ennen aikuistumista, ollen valmis kolmeen ikävuoteen mennessä. Aikuisen koiran karvapeitteen tulee olla runsas, pehmeän ja silkkisen tuntuinen ja sen tulee laskeutua kyljissä ja jaloissa laineikkaana.

Turkinhoito ja trimmaus

Vehnäterrierin karva vaatii säännöllistä hoitoa. Karvanlaaduissa on hieman eroja, mikä vaikuttaa omalta osaltaan turkinhoitoon. Tärkeää on kuitenkin pitää karva takuttomana karvanlaatu huomioon ottaen joko kampaamalla tai karstaamalla se juuriaan myöten selväksi riittävän usein. Varsinaista karvanlähtöä vehnällä ei ole lainkaan, mutta karstatessa ja kammatessa kuollutta karvaa tietysti irtoaa aivan kuin ihmiseltäkin hiuksia. Pesu suoritetaan tarpeen mukaan, sillä likaista karvaa on työlästä hoitaa.

Vehnäterrieri kuuluu leikkaamalla trimmattaviin rotuihin. Trimmaus kannattaa tehdä vähintään 2-4 kertaa vuodessa, sillä se helpottaa karvan kunnossapitoa. Kotitrimmauksen oppii helposti tekemään itsekin, mutta näyttelytrimmaus ennen näyttelyä vaatii jo enemmän kokemusta ja taitoa.

Ikä ja terveys

Vehnäterrieri on suhteellisen pitkäikäinen ja terve. Se elää yleensä 12-14 -vuotiaaksi. Kuten useimmilla muillakin roduilla, esiintyy myös vehnäterriereillä perinnöllisiä sairauksia. Kuolemaan johtava perinnöllinen munuaisvika (FN eli PNP) ilmenee yleensä kolmekuisesta kolmeen vuotiaalla koiralla, puhjeten joskus kuitenkin vasta kuuden vuoden iässä. Tunnettuja sairauden kantajia ei käytetä jalostukseen. Uudempina sairauksina ovat esiin tulleet proteiinikatosairaudet PLE (proteiinikato suoliston kautta) ja PLN (proteiinikato munuaisten kautta).

Lonkkaniveldysplasiaa on vehnäterriereillä todettu vain vähän, eivätkä lievät lonkkadysplasian asteet hankaloita vehnän kokoisen koiran normaalia elämää. Silmän verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta on tavattu muutamilla rodun edustajilla. Samoin nivustyrää sekä vrtsateiden ja sukupuolielinten epämuodostumia on tavattu. Suhteellisen yleisesti tuntuu esiintyvän myös kutinaa tai suolistovaivoja aiheuttavaa allergiaa tai atopiaa.

Rotujärjestönä Kerry- ja vehnäterrierikerho pyrkii ohjaamaan jalostusta terveisiin vehnäterriereihin mm. jalostusohjesäännön avulla. Kasvattajia kehotetaan tutkituttamaan jalostusyksilöt lonkkakuvaamalla ja silmäpeilaamalla ne sekä ottamaan veri- ja virtsakokeet munuaisvian varalta.

Vehnäterrieri ja allergia

K&V-Kerho on usein törmännyt valitettavan tiukassa olevaan harhaluuloon, jonka mukaan vehnäterrieri olisi ns. "allergiaystävällinen rotu". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan myös vehnäterrierit voivat aiheuttaa allergiaa!

Vaikka vehnäterrierillä ei ole varsinaista karvanlahtöä, niin se ei silti tarkoita sitä, että vehnäterrieri ei allergisoisi. Koiran epiteeli (hilse) ja eritteet (mm. virtsa ja sylki) aiheuttavat koira-allergiaa. Koira-allergia voi myös muuttua pahentuessaan astmaksi. Näin ollen kannattaa harkita tarkoin koiran ottoa, jos perheessä on viitteitä koira-allergiasta. Koirasta luopuminen ei ole ikinä helppoa!