Rotujemme historia

Irlantilainen alkuperä

Irlantilaisilla talonpojilla, jotka olivat köyhiä ja joilla ei ollut oikeutta pitää hienoja ja arvokkaita metsästyskoiria, on vuosisatoja ollut koirinaan irlantilaisia terriereitä. Talonpojat tarvitsivat tällaisia "jokapaikan" koiria lampaiden ja karjan kokoamiseen, rottien ym. tuhoeläinten kurissapitämiseen, noutivatpa ne isännän ampuman riistan sekä toimivat talonvahteina.

Näiden irlantilaisten terriereiden alkuperä on hämärän peitossa, sillä kirjallisia viittauksia näihin koiriin löytyy vasta viime vuosisadan puolivälistä mutta niitä lienee ollut olemassa jo ainakin parin vuosisadan ajan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee onko niiden esi-isä englantilainen black and tan -terrieri, joka on sinne vuosisatoja sitten tuotu, vai onko vehnänvärinen terrieri punaisen ja sinisen sukulaisensa kantaisä? Viimeksi mainittua teoriaa tukee se, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kerrypentueisiin syntyi vehnänvärisiä pentuja.

Talonpoikien terrierit lisääntyivät lähinnä omatoimisesti ja "jalostuksen perusteita" olivat koirien kyky työskennellä ja taistella. Aikojen saatossa alueellisia eroja kuitenkin syntyi ja 1800-luvulla pehmeäturkkinen vehnänvärinen terrieri oli tavallinen Irlannin eteläisissä maakunnissa kuten mm. Munsterissä ja Corkissa. Maan läntisissä osissa, karun vuoristoisessa Kerryn maakunnassa esiintyi runsaimmin kuitenkin sinisen sävyisiä pehmeäturkkisia terriereitä, joiden sanotaan erään tarun mukaan saaneen alkunsa siitä, kun 1700-luvun lopulla venäläinen laiva haaksirikkoutui Tralee Bayn edustalla ja maihin ui tumma koira, joka sitten astui paikallisia vehnänvärisiä narttuja.

Varsinaisesti erillisinä rotuina molemmat tunnustettiin paljon myöhemmin kuin punainen sukulaisensa, irlanninterrieri. Kerrynterrieristä tuli varsin suosittu Irlannissa ja eräänlainen patrioottien maskotti sen jälkeen kun se oli julistettu Irlannin tasavallan kansalliskoiraksi.

Lisäksi niitä käytettiin sen ajan suosituissa koiratappeluissa, missä ne osoittautuivatkin hyviksi taistelijoiksi. Tämä kerrynterriereiden suosio sai aikaan sen, että niiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja niinpä vuonna 1922, jolloin Irlannin Kennelklubi IKC ensi kertaa niitä rekisteröi, oli rekisteröintimäärä niinkin huikea kuin 649 kpl eli enemmän kuin mitään muuta rotua!

Ensimmäisten klubien kesken kerrynterrierin nimestä taitettiin peistä; osa vastusti nimeä Kerry Blue Terrier sen perusteella, että rotu oli kehittynyt muissakin kuin Kerryn maakunnassa. Niinpä rotu tunnettiin vähän aikaa nimellä Irish Blue Terrier, mutta Kerry Blue Terrier jäi kuitenkin käyttöön Englannin Kennel Clubin jatkettua nimen käyttöä.

Englantilaiset ihastuivat kerrynterrieriin vuoden 1916 Killarneyn näyttelyssä ja rodun varsinainen jalostustyö onkin tapahtunut Englannin puolella.

Vehnäterrieri virallistettiin omaksi rodukseen viimeisenä näistä irlantilaisista terriereistä. Irish Wheaten Terrier Club perustettiin vuonna 1934 ja se teki paljon työtä jotta IKC tunnustaisi rodun. Tämä tapahtuikin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1937, kun rodun nimenä alettiin käyttää Softcoated Wheaten Terrier nimen Irish Wheaten Terrier sijaan.

Vehnäterrieri osoitti myös olevansa todellinen työtätekevä terrieri saatuaan vuonna 1937 osallistumisoikeuden terriereiden metsästyskokeisiin. Vehnät nimittäin ottivat monia arvokkaita voittoja muiden nenän edestä osoittamalla olevansa metsästävien terriereiden kermaa Irlannissa - vain muutama kerry pystyi antamaan vastusta vehnille!

Rotujemme virallistamisen jälkeen ne ovat valloittaneet maailmaa ja niillä on ihailijoita maailman joka kolkassa. Ja miksipä ei olisi -- ovathan ne koirina lähes täydellisiä!